Rinnakkaissävellaji			Sivuston alku Kirjaesittely Olipa kerran --Eroavaisuuksia---- Duuriasteikko Molliasteikko Rakenna soitin Oktaavialat Melodinen kokonaisuus Duurisävelmiä Mollisävelmiä Muunnossävellajeissa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Yleisesti käsitetään, että duurisävellaji ja siitä puolitoista sävelaskelta matalammalla sijaitseva mollisävellaji ovat toistensa rinnakkaissävellajeja. Toistensa rinnakkaissävellajeja ovat tällöin esimerkiksi C-duuri ja a-molli. Yleisen käsityksen mukaan tällaisia sävellajivaihdoksia rinnakkaissävellajista toiseen esiintyy käytännön sävelmissä melko usein. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että yleisen käsityksen mukaan C-duurin huippuseptimisointu G7 ja a-mollin huippuseptimisointu E7 ovat tarpeen samassa sävelmässä itsenäisinä säestyssointuina melko usein.	Tämän kirjan mukaan duurisävelmä saattaa päättyä mihin tahansa sävelmässä esiintyvään säveleen. Kaikki nämä eri päätössävelten mukaiset alalajit määritellään tässä kirjassa toistensa rinnakkaissävellajeiksi. Samoin mollisävelmä saattaa päättyä mihin tahansa sävelmässä esiintyvään säveleen ja kaikki nämä eri päätössävelten mukaiset alalajit määritellään tässä kirjassa toistensa rinnakkaissävellajeiksi. Edelleen tämän kirjan mukaan rinnakkaissävellaji = moodi = kirkkosävellaji. Jos C-duurisävelmän jokin osa päättyy säveleen a, ei kyseessä tämän kirjan mukaan mitä todennäköisimmin ole a- molli vaan C-duuri, joka päättyy säveleen a. Säveleen a päättyvällä osuudella ei näytä olevan tyypillisen a-mollisävellajin	ominaisuuksia. Esimerkiksi mainitun a-mollin huippuseptimisoinnun sävelet e gis h d näyttävät kyllä nimensä puolesta voivan esiintyä melodiassa. Itsenäisenä säestyssointuna e-perussävelinen sointu näyttää kuitenkin tulevan kyseeseen vain muodossa e g h eli mollimuotoisena ja ilman septimiä. Myös esimerkiksi sävelistä a c e koostuva säestyssointu, joka normaalisti tarkoittaa a-mollissa I asteen mollisointua, näyttää tulevan kyseeseen bassokulun osalta vain terssikäännöksenään. Jos taas a-mollisävelmän jokin osa päättyy säveleen c, ei kyseessä tämän kirjan mukaan mitä todennäköisimmin ole C-duuri vaan a-molli, joka päättyy säveleen c. Säveleen c päättyvällä osuudella ei näytä olevan tyypillisen C-duurisävellajin ominaisuuksia. Esimerkiksi mainitun C-duurin	huippuseptimisoinnun sävelet g h d f näyttävät kyllä nimensä puolesta voivan esiintyä melodiassa. Itsenäisenä säestyssointuna g-perussävelinen sointu näyttää kuitenkin tulevan kyseeseen vain muodossa g h d eli ilman septimiä. Myös esimerkiksi sävelistä f a c koostuva sointu, joka normaalisti tarkoittaa C- duurissa IV asteen duurisointua, näyttää puuttuvan kokonaan itsenäisenä säestyssointuna. Edelläoleva tarkoittaa mm. sitä, että sellaisia säestyssointuja kuten G7 ja E7 ei tämän kirjan mukaan mitä todennäköisimmin esiinny saman sävelmän itsenäisinä säestyssointuina, mikäli sävelmälle on löydetty sille luonteenomaiset säestyssoinnut.