Itsenäistä merkitystä omaavat säestyssoinnut			Sivuston alku Kirjaesittely Olipa kerran --Eroavaisuuksia---- Duuriasteikko Molliasteikko Rakenna soitin Oktaavialat Melodinen kokonaisuus Duurisävelmiä Mollisävelmiä Muunnossävellajeissa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Yleisesti opetettavassa musiikinteoriassa ei mielestäni erotella riittävän tarkasti, milloin on kyseessä itsenäistä merkitystä omaava säestyssointu ja milloin on kyseessä säestyssoinnun ja melodiasävelen yhdessä muodostama sointu.	Tämän kirjan mukaan itsenäistä merkitystä melodiaa säestävinä sointuina on vain duurikolmisoinnulla, esim. A, mollikolmisoinnulla, esim. Am, huippuseptimisoinnulla, esim. A7, korkealla duurikolmisoinnulla, esim. kA, korkealla duurikolmisoinnulla, josta kvintti on poistettu, esim. kA(5) ja matalalla mollikolmisoinnulla, esim. mAm. Etuliite k = korkea tarkoittaa, että jokainen soinnun sävelistä on komman eli intervallin 80/81 korkeampi kuin vastaavassa etuliitteettömässä soinnussa. Etuliite m = matala tarkoittaa, että jokainen soinnun sävelistä on komman matalampi kuin vastaavassa etuliitteettömässä soinnussa. Tällöin kukin sointu esiintyy tietyissä sointuasteissa ja kukin soinnun sävelistä omaa tietynlaisen oktaavialan. Tällöin myös tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa on melodia, sitä säestävät soinnut ja bassokulku. Säestävää sointua kuvaavaan	sointumerkkiin ei ole laskettu kuuluvaksi melodiassa esiintyvää säveltä eikä bassokulussa esiintyvää säveltä. Se, että vain näillä soinnuilla katsotaan tässä kirjassa olevan itsenäistä merkitystä melodiaa säestävinä sointuina, perustuu toisaalta teoreettiseen pohdintaan siitä, mitkä sointumuodot ovat rakenteeltaan järkeviä ja toisaalta kuulovaikutelmaan. Ajatellaan esimerkiksi, että säestyssointuna on huippuseptimisointu E7 ja melodiassa esiintyy tämän soinnun nooni eli sävel nimeltään f tai fis. Näiden yhdessä muodostama sointu on noonisointu. (Todellisuudessa on otettava huomioon myös täsmälliset säveltasot.) Kyseessä on tällöin tämän kirjan mukaan nimenomaan säestyssoinnun ja melodiasävelen yhdessä muodostama sointu, koska noonisoinnun ei tätä kirjaa	laadittaessa ole havaittu omaavan itsenäistä merkitystä melodiaa säestävänä sointuna. Heti kun nooni poistuu melodiasta, noonisointua ei enää ole. Sitä ei myöskään näytä tarvittavan, koska itsenäisenä säestyssointuna pelkkä huippuseptimisointu näyttää olevan parempi kuin noonisointu.