Melodinen kokonaisuus		Sivuston alku Kirjaesittely Olipa kerran --Eroavaisuuksia---- Duuriasteikko Molliasteikko Rakenna soitin Oktaavialat Melodinen kokonaisuus Duurisävelmiä Mollisävelmiä Muunnossävellajeissa 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Yleisesti opetettavan musiikinteorian mukaan sävellajivaihdos tapahtuu niin, että uudella sävellajilla on kaikki kyseisen duuri- tai mollisävellajin ominaisuudet ja se voi siirtyä tästä edelleen mihin tahansa kuviteltavissa olevaan sävellajiin. Kun sävelmä jälleen siirtyy uuteen sävellajiin, niin tällä uudella sävellajilla on edelleen kaikki kyseisen duuri- tai mollisävellajin ominaisuudet ja se voi tästä edelleen siirtyä mihin tahansa kuviteltavissa olevaan sävellajiin.	Tämän musiikinteorian mukaan sävelmän kulkeminen tietyllä hetkellä tietyssä sävellajissa voidaan todennäköisimmin päätellä sävelmälle luonteenomaisista säestyssoinnuista. Tämän musiikinteorian mukaan kussakin sävelmässä voi laajimmillaan esiintyä kaksi pääsävellajia. Nämä pääsävellajit ovat toistensa muunnossävellajeja, siten että duurisävellajin sointu I/1 ja mollisävellajin sointu Im/1 ovat äänenkuljetusnuoliltaan yhteneväiset. Nämä kaksi pääsävellajia voivat olla esimerkiksi C-duuri (I/1 = C↑↑) ja c-molli (Im/1 = Cm↑↑). C-duurissa kulkeva sävelmän osa näyttää noudattavan kaikkia duurisävelmälle tyypillisiä ominaisuuksia ja kaikki duurisävelmälle tyypilliset säestyssoinnut näyttävät olevan siinä mahdollisia. Vastaavasti c- mollissa kulkeva sävelmän osa näyttää noudattavan	kaikkia mollisävelmälle tyypillisiä ominaisuuksia ja kaikki mollisävelmälle tyypilliset säestyssoinnut näyttävät olevan siinä mahdollisia. Jos mennään pääsävellajista kvinttiä tai kvarttia matalampaan sävellajiin, myös tällaiset sävellajit näyttävät olevan mahdollisia tässä sävelmässä. Uudet sävellajit ovat tällöin F-duuri (I/1 = F↑), f-molli (Im/1 = Fm↑), G-duuri (I/1 = G↑) ja g-molli (Im/1 = Gm↑). Pääsävellajeista kvinttiä tai kvarttia matalammissa sävellajeissa kulkevat sävelmän osat eivät kuitenkaan näytä olevan itsenäisiä, vaan niissä näyttää aina olevan pyrkimys palata takaisin jompaankumpaan pääsävellajiin. Mitään ehdotonta rajaa sille, mitkä säestyssoinnut pääsävellajeista kvinttiä tai kvarttia matalammissa	sävellajeissa voivat tulla kyseeseen, ei näytä olevan olemassa. Hyvin harvoin näyttää kuitenkin tulevan kyseeseen mitään muita kuin I/2, I/3, Im/2, Im/3 ja V7/1. I asteen duurisointu ja I asteen mollisointu näyttävät tulevan kyseeseen bassokulun osalta vain kvinttikäännöksinään ja huippuseptimisointu vain perusmuodossaan. Ylivoimaisesti yleisimmät näyttävät olevan I/2, Im/2 ja V7/1. Yhdessä melodisessa kokonaisuudessa näyttää tämän musiikinteorian mukaan esiintyvän vain edellämainittujen sävellajien välisiä sävellajivaihdoksia. Tämä päätelmä perustuu käytännön havaintoihin. Ei ole tiedossa selitystä sille, miksi esimerkiksi pääsävellajeista kvinttiä tai kvarttia korkeammat sekä pääsävellajeista oktaavin päässä olevat sävellajit eivät näytä tulevan kyseeseen.