|
resonointikielten värähtely. Jos taas soitetaan jotakin kieltä ja tämän jälkeen laitetaan käsi samanaikaisesti kaikkien kielten päälle, havaitaan, että kaikki ääni loppuu käytännöllisesti katsoen samalla hetkellä. Toisin sanoen kaikukopan ääntä voimistava vaikutus loppuu käytännöllisesti katsoen samalla hetkellä, kuin kielten värähtely loppuu. OOO Jotta kuulija pystyisi muistamaan ja tunnistamaan sävelmiä, täytyy sävelillä olla jokin ominaisuus, jonka välityksellä tämä käy päinsä. Mitä ilmeisimmin tämä ominaisuus piilee siinä, että sävelillä on yhteisiä osasäveliä. Kun otetaan huomioon osasävelsarjan rakenne, tämä johtaa siihen, että sävelsuhteet ovat aina kokonaislukujen suhteita. Tämä johtaa myös siihen, että joidenkin osasävelten on tarpeen soida sävelessä voimakkaammin kuin joidenkin toisten. Toisin |
sanoen sävelmän sävelien kesken voidaan katsoa vallitsevan niille luonteenomaiset sointisuhteet — vaikkakaan sointisuhteiden mittaaminen ja ilmaiseminen ei näytä olevan mahdollista yhtä täsmällisesti kuin intervallisuhteissa. OOO Koska vapaiden kielten resonoinnin vaikutuksesta kustakin sävelestä voimistuvat tietyt osasävelet ja koska melodiasävelten kesken voidaan katsoa vallitsevan niille luonteenomaiset sointisuhteet, on tärkeää toisaalta se, minkä sävelien mukaisiksi vapaat kielet on viritetty ja toisaalta se, missä sävellajissa sävelmä soitetaan. Saatetaan ajatella, että viululla voidaan soittaa sävelmä aloittamalla se portaattomasti kielen miltä tahansa kohdalta. Otetaan esimerkiksi jokin mollisävelmä. Soitetaan se |
e-mollin ja f-mollin puolivälissä olevassa sävellajissa. Ensinnäkin on todettava, että sävelmän soittaminen tässä sävellajissa on vaikeaa, koska sävelet pyrkivät jatkuvasti ohjautumaan toisaalta sellaisiin sävelpaikkoihin, jotka ovat voimakkaammassa resonointisuhteessa vapaisiin kieliin, kuin tässä sävellajissa on tarjolla ja toisaalta sellaisiin sävelpaikkoihin, jotka ovat tälle sävelmälle luonteenomaisten sointisuhteiden kannalta edullisempia, kuin tässä sävellajissa on tarjolla. Ja vaikka onnistuttaisiinkin soittamaan sävelmä kokonaisuudessaan tässä sävellajissa, lopputulos ei kuitenkaan näytä olevan musiikillisena elämyksenä kilpailukykyinen, koska e-mollin ja f-mollin välistä ei näytä löytyvän sellaista sävellajia, joka olisi vapaiden kielten resonoinnin kannalta riittävän edullinen millekään sävelmälle. |
OOO Osasävelten olemassaolosta lienee oltu tietoisia jo keskiajalla, ellei paljon aikaisemmin. Resonointi yleisenä ilmiönä lienee ollut tunnettu ikiajoista asti. Resonointi soittimen kieliin liittyvänä lienee ollut tunnettu yhtä kauan, kuin kielisoittimia on ollut olemassa. Sitä, että vapaiden kielten resonoinnin vaikutuksesta sävelestä voimistuvat tietyt osasävelet ja että näiden voimistuvien osasävelten kautta sävelet ohjautuvat tiettyihin sävelpaikkoihin ja sävelmät tiettyihin sävellajeihin, en ole kuitenkaan huomannut kenenkään aiemmin riittävän selvästi tiedostaneen. |
--Olipa
kerran-- |