|
ole kirjoitettu nuolia, on ne katsottava edellisestä samanlaisesta sointumerkistä. Bassokulun oktaavialat on ilmaistu seuraavasti: yksiviivainen pieni suuri kontra subkontra Melodia voidaan siirtää oktaavia matalammalle tai korkeammalle niiltä osiltaan, kuin se tuntuu liian korkealta tai matalalta. Jos soitetaan tai lauletaan yhdistelmän melodia + sointuosat pohjalta (ilman bassokulkua), on tämän kirjan mukaan edullisinta toteuttaa sointuosat alkuperäisten nuolten mukaisina eikä pyrkiä lainkaan korvaamaan bassokulun puuttumista. Jos otetaan mukaan oktaavikerrannaisia, kaikissa etuliitteettömissä soinnuissa kaksinnetaan ensisijaisesti |
perussävel tai kvintti tai molemmat. Korkeissa duurisoinnuissa ja matalissa mollisoinnuissa kaksinnetaan ensisijaisesti terssi. Asian perustelu liittyy siihen, että kaksinnettavat sävelet kuuluvat tällöin samaan kvinttisarjaan kuin esimerkiksi viulun vapaat kielet. Oktaavikerrannaiset sijoitetaan varsinaisiin soinnun säveliin nähden samaan oktaavialaan tai oktaavia korkeammalle. OOO Se, mikä sävellaji sävelmälle kannattaa valita, riippuu useimmiten lukuisista eri tekijöistä. Näitä kaikkia tekijöitä ei yleensä samanaikaisesti voida täysimääräisinä ottaa huomioon. Kolme tärkeintä lienevät se, miltä sävelkorkeudelta sävelmän säestyssoinnut kuulostavat parhaimmilta, laulajan lauluäänen korkeus ja se, missä sävellajissa sävelmä soittimen vapaiden kielten resonoinnin vaikutuksesta tulee parhaiten. |
Todellisuudessa sävellajien lukumäärä on ääretön — jo pelkästään siitä syystä, että olemassa olevien säveltasojen lukumäärä on ääretön. Koska mihinkään käytännön soittimeen ei näytä olevan mahdollista sijoittaa ääretöntä määrää sävellajeja, sävellajien lukumäärää täytyy jollakin tavalla rajoittaa. Tässä musiikinteoriassa rajoitus on tehty siten, että mukaan on otettu vain viululle edullisimmilta näyttävät sävellajit. Tällä sivustolla olevien kunkin sävelmän sävellaji on puolestaan valittu siten, että se on jokin näistä sävellajeista ja toisaalta ensisijaisesti siten, että säestyssointujen sävelkorkeus kuulostaisi mahdollisimman edulliselta. Jos valintaperusteena käytettäisiin ensisijaisesti sitä, missä sävellajissa sävelmä esimerkiksi viulun vapaiden kielten resonoinnin vaikutuksesta tulee parhaiten, yleisimmät |
sävellajit näyttäisivät olevan D-duuri (d' = 12) ja d-molli (d' = 12) ja seuraavaksi yleisimmät näistä aina kvintin päässä olevat. Sensijaan esimerkiksi sävellajit B-duuri, b-molli, H-duuri ja h-molli näyttäisivät tällöin olevan huomattavan harvinaisia, vaikka ne säestyssointujen edullisinta sävelkorkeutta tavoiteltaessa eli sävellajeina B-duuri (I/1 = B↑↑), b-molli (Im/1 = Bm↑↑), H-duuri (I/1 = H↑) ja h-molli (Im/1 = Hm↑) vaikuttavatkin olevan yleisimmästä päästä. Myös monet muut soittimet (esim. kitara, mandoliini ja balalaikka) on useimmiten tapana virittää vapailta kieliltään samansuuntaisesti (= vapaat kielet koostuvat yhden kvinttisarjan peräkkäisistä sävelistä, tavallisimmin g-d-a-e-h). Tasavireinen viritys kuitenkin aiheuttaa, ettei vapaiden kielten vaikutus sävellajivalintaan ole yhtä voimakas kuin viululla. |
--Oktaavialat---------------- |
